google-site-verification=3dIKTyvz5EuNgjNSuQKAKVbUye1-AuQfPxvvmjCNa90
  • Nasu

Tätä et olisi uskonut mehiläisistä!

Päivitetty: syys 6


Mehiläisten elämä on mielenkiintoisempaa kuin uskotkaan.

Tätä et olisi uskonut mehiläisistä!

Suomessa on tuhansia mehiläistarhaajia, mutta elannon Suomen kymmenet tuhannet mehiläispesät tuovat vain parille sadalle tarhaajalle. Mehiläistarhaus on usein tappiollista, sillä korjattavat ja uusittavat kalusteet, punkkientorjunta-aineet, ruokintasokeri ja erilaiset testaukset maksavat rahaa joka vuosi, vaikka hunajasato olisikin heikko. Myös talvitappiot ja parveilu verottavat mehiläiskantoja ja lisäävät mehiläistarhaajan työmäärää. Jos pesiä on vähintään 15, voi tarhaaja hakea Ruokavirastolta pesäkohtaista tukea (19 euroa per pesä, eli min. 285 €). Tuon tuen hakuaika on muuten juuri alkanut (13.5.2020), ja sitä voi hakea 15.6.2020 asti.


Tulevaisuudessa mehiläisten tarhaaminen voi olla kannattavampaa, sillä käynnissä on Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahaston rahoittama More than honey- hanke. Hankkeen tavoitteena on parantaa mehiläistarhojen kannattavuutta ja kilpailukykyä. Hankkeen aikana mehiläisten hoitajia koulutetaan muun muassa emonkasvatuksessa ja kaikkien mehiläispesän tuotteiden (perga, propolis, pesäilma ja niin edelleen) hyödyntämisessä.


Kaikki harrastukset maksavat. Moni pitää mehiläisiä lähinnä harrastuksen vuoksi, ottaen tyynesti vastaan tappiolliset vuodet. Sitä paitsi, mikään ei kuulemma maistu niin hyvältä, kuin omien mehiläisten hunaja. Tämä artikkeli, mikä on julkaistu tänään (20.5.2020) vietettävän Maailman mehiläispäivän kunniaksi, kertoo mielenkiintoisia faktoja mehiläisistä ja mehiläistarhauksesta. Et olisi ehkä uskonutkaan, miten taitavia ja järjestäytyneitä mehiläiset voivatkaan olla!


Mehiläispesästä tulee 20-100 kg hunajaa.

Mielenkiintoisia faktoja mehiläisistä ja mehiläistarhauksesta

Mehiläinen voi lentää päivän aikana jopa 30 kilometriä, keskinopeudella 24-25 km/h. Jos tarpeen, pystyy tuo pörriäinen lentämään jopa 40 km/h. Jos parvi päättää lähteä pesästä ja muodostaa uuden pesän, voi se lentää kymmenenkin kilometrin päähän - joskus jopa jonkun savupiippuun. Ensisijaisesti karkaava pari kuitenkin etsii onttoja puita.



Koirasmehiläiset, työmehiläiset ja kuningatar

Kuhnurit eli koirasmehiläiset ovat olemassa vain paritellakseen (okei, voi niitä paistaa illalliseksi). Kuhnurit eivät pistä - ne eivät osaa edes syödä omin avuin. Ne elävät vain 6-8 viikkoa paritellakseen muiden pesien kuningattarien kanssa, ja sitten ne joko tapetaan tai häädetään matkoihinsa.


Kuningatar ja naarasmehiläiset eli työmehiläiset elävät pidempään. Kuningattaret ovat monivuotisia, ja työmehiläisen elinkaari on yhtä pitkä kuin ihmisen raskausaika. Kuningatar on ainoa, joka parittelee ja munii. Kun se on 5-15 päivän ikäinen, se tekee parittelulennon kuhnurien kokoontumispaikalle ja parittelee niiden kanssa ilmassa. Kuningatar säilyttää saamansa siemennesteen siittiörakossaan niin kauan kuin se munii, eli useita vuosia. Emo on varsin ahkera munimaan, sillä munia voi tulla päivässä jopa 1500 tai 2000 kpl. Emo voi päättää, muniiko se hedelmöittyneen munan (eli työläismehiläisen) vaiko hedelmöitymättömän (eli kuhnurin, joilla on siis vain isoisä).


Työmehiläiset hoivaavat emoaan ahkerasti ruokkimalla ja puhdistamalla sitä. Kuningattarella on pistin, mutta vain toisia kuningattaria varten. Jotta uusia kuningattaria ei syntyi, erittää vanha kuningatar leukarauhasestaan feromoneja, mitkä saavat työmehiläiset hoivaamaan munia ja unohtamaan emokennojen rakentamisen. Tuo kaikkien pesän mehiläisten emo eläisi jopa viisi vuotta, mutta se pitää vaihtaa noin 3 vuoden välein (muuten hunajan tuotto laskee noin 20 kg/vuosi).


Kun kuningatar ikääntyy ja mehiläisyhdyskunta tahtoo uuden kuningattaren, antaa se yhdelle toukalle erityistä ravintoa, eli emomaitoa. Mistä tahansa toukasta voi siis kasvaa kuningatar. Kuningatar kehittyy munasta aikuiseksi 16 päivässä. Jos vanha emo on pesässä uuden mehiläiskuningattaren synnyttyä, se tapetaan. Jos uusia kuningattaria on useita, tappelevat ne niin kauan, että vahvin voittaa. Joskus mehiläisyhdyskunta alkaa parveilla: silloin vanha kuningatar ottaa ja lähtee kavereidensa kanssa, ja vanhan pesän työmehiläiset kasvattavat kiireen vilkkaa uuden kuningattaren.

Työmehiläiset tekevät noin 8 tunnin työpäiviä, lentäen keskimäärin tusinan verran keruulentoja. Meden keruulennon pituus on noin vartista noin tuntiin. Mehiläiset liikkuvat kahden kilometrin säteellä, mutta jos ne löytävät oikean makean paikan (esimerkiksi hunajakukkaesiintymän), voivat ne lentää jopa 6 kilometrin päähän. Mehiläiset keräävät myös siitepölyä, ruokkiakseen tuolla proteiinipitoisella tavaralla toukkiaan. Työmehiläisiä on pesässä eniten. Kuhnureita on vain joitain satoja, mutta naarasmehiläisiä voi olla talvellakin vähintään 10 000, ja kesällä jopa yli 60 000 kappaletta.


Mehiläiset rakastavat paitsi hunajakukkaa, myös laventelia, omenapuita, vadelmia, voikukkia ja kanervia. Samalla kun ne keräävät niistä mettä, ne toimivat myös äärimmäisen tärkeinä pölyttäjinä.


Työmehiläiset tekevät toki muutakin kuin keräävät mettä ja siitepölyä. Aivan pieninä ne työskentelevät siivoojina. Nuo muutaman päivän ikäiset pikkupiiat poistavat kuolleet sikiöt ja antavat toukille muiden tuomaa ruokamehua ja siitepölyä. Kun työmehiläinen on noin 10-päiväinen, alkaa se rakentaa kennoja, peittää sikiökakkuja ja vastaanottaa varttuneempien työmehiläisten tuomaa mettä. Tuosta medestä kypsytetään hunajaa. Siivous kuuluu myös 10-päiväisten kotiapulaisten toimenkuvaan. Kun työmehiläinen varttuu vielä pari päivää, alkaa se työskennellä ovenvartijana. Kentälle lähdetään kuriireiksi vasta yli 20 päivän iässä. Siinä vaiheessa se alkaa kantaa mettä, siitepölyä, vettä ja propoliksen raaka-aineita itse. Lisäksi työmehiläiset lämmittävät pesää syömällä hunajaa ja polttamalla sitä lihaksissaan. Kesällä ei tarvita lämmitystä: silloin työmehiläiset viilentävät pesää leikkimällä tuuletinta eli heiluttamalla siipiään pesän lentoaukolla.



Mehiläispesän vuosi

Satoa voidaan alkaa kerätä jo jussina. Pääsato kerätään juhannusta seuraavina parina viikkona. Kesän mittaan yhdestä pesästä voi saada jopa 80-100 kiloa hunajaa, mutta todennäköisempää on saada jotain 30 ja 60 kilon väliltä. Huonoimpina vuosina sato on vain noin 20 kiloa, ja koska hunajan tuottajahinta on noin 5 euroa, jää yhden pesän liikevaihto 100 euroon. Pesästä voidaan kerätä myyntiin myös kittivahaa eli propolista, siitepölyä, pergaa, emomaitoa, mehiläisvahaa ja mehiläismyrkkyä.


Syksyllä mehiläisille annetaan ruokaa, ja seuraavan kerran ne tulevat näkyviin huhtikuun tietämillä. Ensimmäinen lento on niin sanottu tyhjennyslento, minkä aikana mehiläiset kakkivat suolensa tyhjäksi. Pesään ne eivät sonni, vaan se pidetään erittäin puhtaana. Talven ne viettävät isona pallona kuningattarensa ympärillä. Pesässä on noin 20 astetta lämmintä, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen.


Mehiläisiä on pidetty 10 000 vuotta.

Mehiläisiä on tarhattu 10 000 vuoden ajan

Mehiläisiä on hoidettu ainakin 10 000 vuoden ajan - tästä kertovat espanjalaiset kalliopiirrokset. Yle Areenassa nähtävissä oleva Hunajan maa -dokumentti kertoo villihunajan kerääjästä - mahdollisesti Euroopan viimeisestä. Lähes kaikki markkinnoilla oleva hunaja on peräisin tarhatuilta mehiläisiltä (ja aina vain isompi osa on hunajaväärennöksiä).


Suomessa on ainakin neljänlaisia tarhamehiläisiä: kylmänkestokyvyltään erinomaisia krainilaisia, melkein sukupuuttoon kuolleita Pohjolan mehiläisiä, lauhkeita italialaisia ja buckfast-mehiläisiä, joita meille Joensuuhunkin on tulossa Jurttavaara Ky:n tiloihin. Buckfast-rotu kehiteltiin saman nimisessä luostarissa noin sata vuotta sitten, kun erästä munkkia alkoi tympiä mehiläistarhauksen työläys. Hän perehtyi rotujalostukseen saadakseen aikaan rodun, mikä tuottaisi mahdollisimman paljon hunajaa mahdollisimman vähällä työllä. Lopputulos oli mehiläinen, mikä ei parveile ja mikä tuottaa suuria satoja (mutta ei valitettavasti talvehdi kovin hyvin)

Pesä vaatii työtä 10-20 h/vuosi.

Yksi mehiläispesä vaatii 10-20 h työtä ja tonnin rahaa

Yksi mehiläispesä vaatii vuodessa 10-20 h työtä. Mehiläistarhaus on kannattavaa vasta, kun pesiä on useita kymmeniä, esimerkiksi 60 kpl. Tämä tarkoittaisi 600-1200 tuntia työtä (lähinnä kesäkuukausina), eli lisätyövoiman tarvetta.


Yhden pesän hoitamiseen aikaa löytynee myös tavalliselta työssäkäyvältä, mutta riittävätkö rahat? Mehiläisyhdyskunnan eli pesän emoineen voi saada noin 350 eurolla, jos käytetty kalusto kelpaa. Pesä rakentuu pohjasta, muutamasta pesälaatikosta kehineen (noin 10 kpl), sulkuristikosta ja kannesta. Yhden pesälaatikon paino on noin 20 kiloa, joten mehiläistarhaus vaatii myös voimia. Styrox-pesät ovat edullisempia kuin puiset, mutta mehiläiset nakertavat niistä pikkupaloja, mikä lisää muovin päätymistä luontoon.


Kehiä (yllä olevassa kuvassa) joutuu uusimaan ja korjailemaan usein. Kehä rakennetaan valmiista listoista, mitkä naputellaan yhteen lankanauloilla. Mehiläisvahalevy kiinnitetään kehään pingotettuun kehälankaan juottamalla. Kehälanka on kiinni kehässä pikkuisilla holkeilla. Mehiläisvahan voi myydä vahavalimolle (noin 8 e/kg) ja ostaa valmiiksi sulatettua ja stanssattua tilalle (noin 15 e/kg).


Kaikki muut tarvikkeet kuin pesä vievät ainakin 650 euroa. Uusi mehiläistarhaaja tarvitsee suojahaalarin, hanskoja, kuorimahaarukoita, lastoja ja muita pikkutarvikkeita, hunaja-astioita ja purkkeja, lingon, savustimen, emoklipsin, kakkupihdit, juotoslaitteen, sekoittimen, varakehiä ja jos vaikka mitä. Käsikäyttöinen linko maksaa ainakin 350 euroa, ja sähkökäyttöinen vielä enemmän. Jos mahdollista, kannattaa käydä yhteiskäytössä olevalla linkoomolla. Silloin voi vähentää alkuinvestointitonnista lingon osuuden, mutta valmistautua jonottamaan ja maksamaan joka kerta, kun tahtoo lingota.


Mehiläispesän sijoittaminen voi aiheuttaa päänvaivaa.

Mihin mehiläispesän voi sijoittaa?

Mehiläisiä voi hoitaa kaupungissakin. Paras esimerkki on Tampere-talon katolla sijaitseva mehiläistarha. Naapurit saattavat aluksi kammoksua ajatusta mehiläispesistä, mutta mehiläiset eivät todellakaan saalista pistettäviä ihmisiä tai hyökkää kimppuun huvin vuoksi. Mehiläispesä ei kuitenkaan saa aiheuttaa häiriötä ihmisille tai eläimille, joten jos naapuri tekee valituksia, saatat joutua siirtämään pesäsi muualle takapihaltasi.


Paras paikka mehiläistarhalle on tietenkin mahdollisimman lähellä kotiasi. On hyvä, jos autolla pääsee aivan viereen, sillä se helpottaa mehiläistenhoitoon liittyvää logistiikkaa. Tarhan tulisi sijaita hiljaisen tien varrella, eikä lähellä saa olla saastelähteitä kuten moottoriteitä tai kaatopaikkoja. Tarvitset aina maanomistajan luvan, mutta joskus voi käydä niinkin, että maanomistaja on valmis maksamaan sinulle pölytyspalvelusta (yleensä noin 60 e/vuosi).


Paras paikka tarhalle on hakkuualue, missä kasvaa mehiläisten lemppareita horsmaa ja vattua - tai hedelmä- tai marjatarha. Vaihteleva maasto ja eri aikaan kukkivat mesikasvit ovat plussaa. Joki vesilähde tarvitaan, mutta tautivaaran takia pesiä ei tule sijoittaa liian kosteisiin paikkoihin.


Ihanteellista olisi löytää suojaisa mäenrinne, ja suunnata pesien lentoaukot idän ja etelän välille. Muutamat puut antavat suojaa auringolta, mutta lumivaaran takia pesiä ei kannata sijoittaa suoraan havupuiden alle.


Kun löydät passelin paikan ja sinulla on vain pari pesää, voit laittaa ne noin kahden metrin päähän toisistaan. Jos pesiä on useampi, pitäydy 5-6 metrin väleissä. Laita pesiin eriväriset lentolaudat. Lentolaudat voivat olla nastoilla kiinnitettyä paperia.


Paljon on tehtävä ennen hunajan purkittamista.

Mehiläistarhaajan tärkein tehtävä on tarkkailu

Voidaan sanoa, että mehiläisten hoitajan tärkein tehtävä on tarkkailu. Pesällä pitää parveiluaikaan käydä ainakin 9 päivän välein. Mehiläistarhaajan kuuluu tarkastaa, onko emo hengissä (eli onko pesässä munia), onko pesässä ruokaa, onko tilaa tarpeeksi ja vaikuttavatko mehiläiset parveiluhalukkailta. Kaikki epänormaali on hälytysmerkki, ja voi kertoa esimerkiksi sairauksista.


Syksyllä pesää pitää puhdistaa, esimerkiksi kuppauksessakin käytetyllä Virkonilla. Keväällä on vuorossa talvituhojen laskenta ja kehien korjailu. Työtä siis piisaa, ennen kuin päästään irrottelemaan hunajakakkuja, linkoomaan ja sekoittamaan hunajaa sekä laskemaan vasta lingottua hunajaa purkkeihin. Suomalaista hunajaa ei iskukuumenneta, joten kaikki sen ravintoaineet säilyvät. Lue seuraavaksi artikkelini hunajan terveysvaikutuksista ja hunajan sisäisestä sekä ulkoisesta käyttämisestä!


©2020 by Jurttavaara.

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now